13-vuotiaiden tyttöjen elämä Suomessa rakentamassa tulevaisuutta

Sain innostuksen kirjoittaa aiheesta HS:ssän Taustat & tekijät liitteen kautta. Tämä teksti tulee olemaan mielipidekirjoitus nuorten tyttöjen elämästä nykypäivänä, vaikka itsekkin kuulun tähän ikäluokkaan. Kuitenkin minua kiinnostaa muiden ikäisteni elämät, en tiedä miksi. Kait se johtuu vaan siitä että mielestäni teknoligian ja ulkonäköpaineiden kautta nykynuorisosta on tullut  Amerikkaa kadehtivaa merkkivaatteita omistavia henkilöitä, joiden elämässä ei ole mitään muuta kuin sosiaalinenmedia ja peili.

Elikkä kerron nyt artikkelista, ettei jää epäselväksi:

- Siinä kerrotaan 13-vuotiaiden tyttöjen arkielämästä ja suhteista + koulun käynistä & riidoista

-Tässä "tutkimuksessa" "seikkailee" 3 tyttöä: Alina, Arlette ja Anita ( Jännää että kaikkien nimet alkavat A:lla)

POIKAYSTÄVIÄ?:

Tytöillä ei luultavasti ole vielä poikakavereita, eikä tarvitsekkaan minun mielestä. Olen melkein saman ikäinen en sano yli vai ali. Kuitenkaan itseäniäkään ei voisi kiinnostaa pätkän vertaa pojat  tai poikaystävät.

SOMESSA:

Nämä henkilöt kertovat, että he käyttävät aktiivisesti sosiaalistamediaa. Instagram, WhatsApp, Facebook ovat tärkeimpiä sovelluksia, itsekkin olen melkein näitä kaikkia käyttänyt/ kokeillut en jaksa aktiivisesti siellä käydä se on pelkkää ajan tuhlausta. He myös kertovat että saattavat saada yhdessä yössä 2 000 viestiä, mitä ihmettä?! En varmaan tässä tilanteessa saisi koskaan noin paljon viestejä lähetettyä, onneksi viestit on (luultavasti) lähetetty  WhatsAppin kautta joka on onneksi ilmainen. Jos yhdessä yössä lähettäisi noin monta tekstiviestiä olisi varmaan kallispuhelinlasku. Jos läheetäisin puolessavuorokaudessa eli 12 tunissa 2 000 viestiä se olisi päivässä 4 000 viestiä, sehän olisi niin että silloin päiväni menisi vain kännykällä näpyttelyyn. Ei ihmekkään, bussissa ollessani huomasin hyvin selvästi olevani ainoa joka ei ollut kokoajan kyttäämässä puhelinta. Muutenkin täytyy olla aika suosittu että joku jaksaisi sinulle 4 000 viestiä lähettää. Minun mielipiteeni on se ettei eletroniikkaa olisi koskaan pitänyt olla. (Vaikuttaa varmaan ihmeelliseltä, tässähän mä itse näpyttelen tietokonetta. Mutta mottoni on se " Jos minulle ei olisi koskaan annettu tilaisuutta kokeilla, en olisi käyttänyt elektroniikkaa" tai mistä sitä tietää)

Aiheeseen sopiva kappale: https://www.youtube.com/watch?v=PyItf5YCu1M

ULKONÄKÖ:

Tytöt kertovat ettei heillä olisi ulkonäköpaineita, jota en oikein usko. HS seuraa heidän päiväänsä ja jossain vaiheessa tytöt menevät vessaan meikkaamaan ja laittamaan hiuksiaan. He myös kertovat että ulkonäön panostamiseen  menee päivässä vain tunti. VAIN! Se on mielestäni jo paljon suurimmiltaan ulkonäkööni päivittäin käytän tällä hetkellä 15 minuuttia. Kuullemma vaatteidenkin valinnassa kestää kauan. Suosistusrauta on kuitenkin aina paras laite. Meidän ikäisillä on aikapaljon ulkonäkö paineita, en usko ettei heihin tätä olisi kohdistunut. Monelle ystävällenikin se on niin iso juttu, että se vaikuttaa elämiseen ja muuhun. Voin tunnustaa että minullakin on ulkonäköpaineita.

VANHEMMAT:

He kertovat että vanhempien kanssa on välillä riitaa siivoamisen suhteen, muuten he saavat viikkorahaa. Minä itse en ole koskaan saanut viikkorahaa, pärjän hyvin sillä että minulle annetaan joskus parikymppiä joista kuitenkin puolet säästän. Jotkut nyky nuoret kuitenkin kiukuttelevat vanhemmilleen erittäin paljon, ei ole tarpeeksi viikko rahaa ja uusiin vaatteisiin tarvitsisi rahaa syitä löytyy.. miksi tarvitsisi kokoajan vain uusia vaatteita? Luultavasti muodin ja trendien takia, jotka nekin ovat ihan naurettavia. Kuitenkin vanhemmat elättää teidät ruokkii, antaa asunnon yms. joten älkää valittako. Vaikka itselläkin tekisi mieli aina valittaa, ja niinhän minä teenkin jokaisesta pienimmästäkin asiasta ei sille voi mitään jotenkin se tulee vaan itsestään "murrosiässä".

IHAILTAVAA:

Nuoriso ihailee nykyään paljon juttuja, esimerkiksi muita maita. 

Kadehdittava Amerikka: Koska Suomi on niin paska maa, vietetään kaikkiaika (joka ei vietetä netissä) siihen että mietitään kuinka ihana olisi asua Miamissa tai muualla päin Amerikka. 

Olen miettinyt tätä asiaa kauan ja vihdoin saan sen ulos. Nuoriso rakastaa Amerikkaa, mutta miksi? Epäilisin koska sieltä tulee kaikenlaiset trendit jotka kiinnostavat nuorisoa, myös "hyvää" populaari musiikkia. En ole varma, jotain viehättävää vain siinä maassa on kaikki pitää matkia sieltä. Sinä päivänä kun maito oli milkkiä ja Suomi Putos Puusta sitä ei olisi koskaan pitänyt tulla, kaikki kotimaiset perinteet hajosivat eikä ns. mitään kotimaista enää arvotettu! Ainoastaan vain sotaveteraanit. Nyt onneksi tilanne on rauhoittunut ja monet ihmiset ovat tajunneet arvostaa kotimaista. MUTTA ongelmahan on se ettei nuoriso osaa tätä arvostaa! Joten pelkään vain vahvasti sitä että Suomesta tulee vain Amerikkaa matkiva maa, toivottavasti me tajutaan se sitten vanhempina. Ainoa asia  mitä itse ihailen Amerikassa on intiaanit.

Aiheeseen liittyvä kappale: https://www.youtube.com/watch?v=mY8CnBFKJ3s

EI TEHDÄ SUOMESTA HUONOA MAATA! RAKASTAKAA MAATANNE JA OLKAA YLPEITÄ SIITÄ!

Rakkaudella: BLAQDINGO

Musiikkilliset suuntautumiset mielipiteinä

Avaamme nyt tällä tekstillä mietiskelyni potit. Mielipideasioiden äärellä varmaan kaikista eniten tässä blogissa "kamppaillaan". Tällä kertaa aiheena olisi musiikilliset suuntautumiset, musiikki tyylit ja niiden kohtaaminen elikkä yksinkertaisesti vain musiikki.

Musiikki voi olla toiselle koko elämä, toiselle taas se ei merkkaa yhtään mitään. On myös henkilöitä jotka kuuluvat jonkunlaiseen "vähemmistöön", niin että siitä on tullut jonkinlainen elämäntapa esim. heavy, punk´tai rap. Monet eivät kuitenkaan ole tällaisia,vaan normaaleja ns. hiljaisia hyväksyjiä joko heillä on hyvin vahva negatiivinen mielipide joukkoa jota "vähemmistöksi" kutsuin vastaan, joitakin ei voisi kiinnostaa yhtään. Heidän musiikki tyylinsä kohdistuvat usein vain tuttuun ja turvalliseen (populaarimusiikkiin tai musiikkiin jota on tottunut kuuntelemaan).

Itse kuuntelen usein miten punk, rock ja heavy musiikkia, myös iskelmä on lähellä sydäntäni! Useita erimielisyyksiä on kavereiden kanssa ilmaantunut, kaikki ei vaan pidä samoista asioista eikä tarvitsekaan.

Erään ystäväni kanssa on jonkinlaisia erimielisyyksiä saatu tästä aiheesta aikaan. Musiikkimaku on n. 90% erinlainen, musiikkimme eivät kohtaa. Suoraan sanottuna inhoan hänen musiikkiaan, hänkin varmaan myös minun. Kuitenkin olen hänen kanssaan kaikenlaisiin tapahtumiin/kilpailuihin osallistunut.

Loput kaksi ystävääni ovat kuitenkin enemmän rock-kulttuurista päin. Heidän perheissään on varmaan totuttu kuuntelemaan tällaista musiikkia ja turvauduttu tuttuun ja turvalliseen (en ole varma uskoisin). Heidän kanssaan ei oikeastaan hirveästi erimielisyyksiä ilmene.

Monille ihmisille jolle musiikki merkkaa jotain enemmän ja siitä on tullut elämäntapa, pieni analyysi:

 

Rap:

Katumusiikki, lökäpöksyjen musiikki. Mielestäni räppärit uhoavat vain toisilleen, tärkeintä on voitto.

Heavy:

Raskasta musiikkia kuuntelevat ihmiset. Yleensä vittuuntuneita ja yrittävät purkaa tunteitaan hakkaamalla kitaraa.

Manga:

Piipitystä. Animesta ja japanilaisista- asioista kiinnostuneiden henkilöt.

Punk:

 Musiikkia jolla ihmiset purkavat tunteitaan. Tavoitteena: Vapaa maailma. Yleistä riehumista kaupungilla, paikkojen rikkomista, ihan kuin kukaan päättäjä siitä innostuisi ja julistaisi vapaata maailmaa, kaikkihan tällä olisi paskana.

 

Älkää kukaan hermostuko, tarkoitus ei ollut provosoida musiikkityylejä se on vain niin mielenkiintoista, musiikki vaikutta koko elämään niin kuin minullakin.

 

Rakkaudella: BlaqDingo

Aloitus

Päätin aloittaa nyt erityisesti avautumisblogin tekemisen. Blogejahan minulla on ollut pari, tässä vuoden aikana. Blogi innostus alkoi kun ystäväviemme kanssa teimme yhteisen lifestyleblogin, jonka tarkoitus olisi ollut kertoa ystävyydestä ja elämästä. Kunnes muilta loppui kiinnostus ja aloin kirjoittelemaan tekstejä vain omasta elämästä, päätin tehdä oman blogin Taiteilijaelämää.

Siitä lähtien Taiteilijaelämäni on ollut nousussa, ja olen saanut kirjoitella omia juttuja eikä kukaan muu ollut siinä vieressä provosoimassa viestejäni.

Tämän blogin avulla yritän silti keskittyä vain asioihin jotka minua mietityttää tai suoraan sanotusti vituttaa.

Tässä pieni katsaus minusta:

Asun Helsingissä, todellisuudessa haluaisin asua maaseudunrauhassa eläinten ja rempseitten renkipoikirn kanssa.

Ystäväpiirini on hyvinpieni, siksi koitankin olla saamatta riita aikaiseksi. Kaikki herkkiä luonteita.

Vaikka ystäviä ei paljoa ole, on minulla suuri perhe on mummo ja ukkia. Kuitenkin olen silti perheemme ainoa lapsi.

Eläimistä pidän erittäin paljon, kodissammekin asuu kaksi punakorvakilpikonnaa (kilpi & konna) ja juuri menehtyneen siilimme henki, tottakai myö ystävämme koikärpäset.

Eläinrakkauteni on johtanut siihen, etten syö punaistalihaa enkä lintuakaan.

                                                                    <3:BlaqDingo